perjantai 24. heinäkuuta 2015

Makkaraa kiitos!

Nyt alkoi loma. Suomi, here I come! Grilli kuumaksi ja fetajuustot salaattiin. 


Ps. Ameeba on kuollut!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Saattaa sisältää ameebaa...

Torstai-perjantai-lauantai? Milloin se on? Kuka sen tietää? Miten sen kuun pitää olla? Tällä viikolla pohdittiin milloin muslimien viettämä Ramadan loppuu. Etiopiassa muslimien juhlapyhät ovat vapaapäiviä, joten asia mietitytti alkuviikosta myös minua. Torstaina päivällä kukaan ei sitä varmaksi tietänyt, ainakaan meidän kristillisessä kielikoulussa. Noh, oppilaat viittausäänestyksellä päättivät, että vaikka juhla olisikin lauantaina, perjantai olisi vapaa koulusta.

Lopulta asia ei minua sitten niin koskettanutkaan. Minä olin nimittäin tietämättäni hoivannut pientä ameebaa sisälläni. (Voin kertoa, että jos tämän voit välttää, niin vältä!) Torstaiaamuna olo oli aivan nolla. Mietin silloin, että kuka minut tulee kantamaan kämpästä autoon. Noh jotenkin sain kroppani sinne hilattua ja pää muovipussissa matkasin klinikalle. Ikinä elämässäni en ole ollut näin kiitollinen lääkkeistä! Jotain järeää tavaraa se oli ja olo helpottui huimasti jo ensimmäisen lääkeannoksen jälkeen. Nyt on kolmen päivän varsinainen kuuri syöty loppuun ja alkaa jonkin sortin varmistustappokuuri. Nyt jo puuhailen täällä koulujuttuja huomista varten. Olo on hyvä!


Ruokavalioni viimeisten päivien aikana

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Super White

-Forintsi, one birr, one birr!
-How are you?
-China!
Näitä asioita saan kuulla jatkuvasti kävellessäni kadulla. (Paljon muutakin, mutta ei julkaistavaksi kelpaavaa.) Huutelijat ovat miehiä ja naisia, lapsia, aikuisia ja vanhuksia.

Välillä sitä vain sulkee korvansa ja katselee ohikiitäviä autoja, aaseja ja lehmiä. Välillä joudun laskemaan kymmeneen, etten huutaisi takaisin. Välillä huudahdus tulee aidon ihmetyksen kera ja vaihdamme hymyt huutelijan kanssa.


Omaa ihoaan ei voi piilottaa. Ihoni luo täällä mielikuvia, odotuksia, kysymyksiä. En aina vain tiedä mitä tästä ajatella.


Paikallinen kynttiläpaketti sen kiteytti

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Viikkoni kuvina

Tämä viikko on ollut täynnä kavereiden kanssa oleskelua. Mutta viikon ehdoton kohokohta oli, kun pääsimme tekemään vauvakäynnin yhden työntekijämme kodissa. Maailman suloisin pikkuruinen poikavauva tuhisi viiden peiton alla viatonta vauvan untaan! Ah ja ihanuus! Tuolla reissulla söin myös elämäni ensimmäiset vauvapuurot. Puuro on tehty sekoittamalla monia erilaisia viljoja. Minulle  lueteltiin ne vauvatalossa, mutta ymmärsin niistä kaksi, kauran ja maissin. Puuroa tarjotaan vieraille, jotka tulevat tervehtimään ja onnittelemaan perhettä uudesta tulokkaasta. 


Vauvapuuro, keskellä  በርበሬ eli Berbere-maustetta


Koulukavereiden kanssa tibsillä, eli syömässä käristettyä lihaa!


Lauantaiaamun Addis Abeba

Kissanpentu leikki iloisesti pihalla kolmen sisaruksen kanssa. Samalla emo säntäili paniikissa hätystelemään valtavaa kotkaa, joka meinasi napata kisumisun pennut.

Peruslounas: Häränpää

Addis Abeba=Uusi Kukka

Ps. Sähkömies ei ole vielä palannut lounastauoltaan. Pihassamme on edelleen kuoppa ja pihan reunalla lojuu pylväs...