lauantai 26. syyskuuta 2015

Herätys!

Täällä saattaa herätä vaikka minkälaisiin ääniin. Aika vakio on moskeija tai ortodoksikirkko. Mutta viimeiset kolme kuukautta olen herännyt "kauniisiin" luontoääniin. 




Koska herätys tapahtuu viiden ja kuuden välillä jää aamusta aikaa testailla vaikka uusia pannarireseptejä



torstai 10. syyskuuta 2015

Kun kipasin hakemassa ajokortin.

Ensimmäinen reissu, toimisto nro1
  • Kiinni


Toinen reissu, toimisto nro1
  • Muuten paperit vaikuttivat olevan kunnossa, mutta legalisointikuittipaperista puuttui nimeni. No eikun takaisin toimistolle ja lähetys kirjoitti todistuksen siitä, että lähetys on maksanut kaikki kuluni liittyen papereiden legalisointiin.


Kolmas reissu, toimisto nro1
  • Muuten paperit vaikuttivat olevan kunnossa, mutta niihin tarvitsisi suurlähetystön leiman. Yritin nätisti ja en niin nätisti selittää, etten tarvitse leimaa, koska paperini ovat jo legalisoitu. Eivät uskoneet. (Kaksi viikkoa aikaisemmin suomalaiset olivat saaneet samanlaisilla papereilla ja leimoilla ajokortit.)


Neljäs reissu, toimisto nro2
  • Jonkinlainen johtaja totesi vain samaa, etteivät paperini kelpaa.


Viides reissu, Suomen suurlähetystö
  • Emme auta.


Viides reissu kokeilemaan onnea toimisto nro 3
  • Pääsemme johtajan puheille, joka toteaa, että paperini ovat kunnossa, joten eikun takaisin toimistoon numero 2.


Kuudes ja seitsämäs reissu toimisto nro 1 ja 2.
  • Yritämme vakuuttaa monta virkailijaa, että paperini ovat kunnossa. Lopputulos = hyvin monta vihaista virkailijaa ja yksi hyvin turhautunut lähetystyöntekijä.


Sähköposti Suomen ulkoasiainministeriöön
  • Erittäin pikainen ja auttava vastaussähköposti.


Kahdeksas reissu suurlähetystöön
  • Vaakuuttelukirje paikallisille viranomaisille, että paperini ovat kunnossa ja vielä oikein hieno LEIMA papereihin.


Yhdeksäs reissu toimisto nro. 1
  • Paperini näyttävät olevan kunnossa. Tosin pomo on kokouksessa, sähköt menee ja lopulta paperini katoavat. Paikallinen työntekijämme joutuu etsimään niitä ensin johtajan toimistosta ja lopulta virkailijan työhuoneesta. Failini löytyy, mutta passikuvani on ehtinyt hävitä kansiosta. Onneksi minulla oli mukana muutama varakuva. Tässä vaiheessa lounassummeri soikin. Toimisto sulkeutuu.


Kymmenes reissu (en lähde mukaan) toimisto nro 1.
SAIN AJOKORTIN! Eihän siinä mennyt kuin viisi kuukautta ja hermoni!