Missäs sun koti on?

Eräs eläkkeelle jäänyt lähetti kävi kertomassa lähetyskurssillemme kokemuksiaan lähetystyöstä. Hän sanoi, että hänen vahvuutenaan oli nopea sopeutuminen uuteen paikkaan. Hän sai/joutui muuttamaan lähetysuransa aikana lukuisia kertoja kohdemaassansa. Tästä johtuen lähetti oppi nopeasti tekemään paikasta kuin paikasta kodin. Hänellä oli muutama valokuva, postikortti ja muki, jotka loivat kodintunnun.

Olen muuttanut elämän aikana ainakin 12 kertaa. Luulen että tuo luku nousee vuosien vieriessä aika korkeaksi. Olen huomannut, että minullekin pienet asiat tekevät kodin. Tärkeintä on se, että koti on paikka, missä voi levätä, missä on turvallista olla ja mihin voi kaivata.

Joku lähetti on sanonut, että lähetystyöntekijä tuntee olevansa kotona lentokoneessa. Kotimaassa kaipaa aina lähetyskentälle ja lähetyskentällä kaipaa aina kotimaahan. Lentokoneessa voi tuntea hetken olevansa perillä. Tätä en vielä tiedä, mutta voin ensimmäiselle kausilomalle tullessani kertoa lentokonetunnelmista.

Lohduttavaa on se, että yksi päivä me pääsemme kerran kotiin, mistä ei ole kaipuuta mihinkään.

” Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.” (Jes.51:11)

Kotikuvia:

Koti on se paikka, missä voi juoda rakkauskahvia <3

Koti on se paikka, missä voi soittaa sulkapallomailakitaraa sukkikset jalassa...

Koti on se paikka, missä opitaan tekemään lumityöt

Ps. Edelleen odottavissa tunnelmissa täällä kotona ollaan. Odottelen siis puoltokirjettä Etiopian valtiolta työlupaa varten. Tämän puollon jälkeen voin ostaa lentoliput. Asiat ovat edenneet, mutta eteneminen on ollut kuoppaista ja mutkikasta. Herra yksin tietää aikataulut ja voimme luottaa siihen, että Hänen suunnitelmansa on täydellinen minulle! Kiitos kaikille teille rukouksista ja tervehdyksistä, jotka kantavat ei-niin-kärsivällistä odottajaa! Olette aarteita!