Ennen kuin aloitin lähetyskurssin ehdin olla reilut kolme
vuotta työelämässä. Olin tuon ajan Helsingin kaupungilla
turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Se oli unelmahommaani. En tiedä
mitä muuta haluaisin sosiaalialalla tehdä, kuin tuota. Voisin hehkuttaa
työpaikkaani, asiakkaita, työtehtäviäni ja –kavereitani loputtomiin. Muistan
että kolmen vuoden aikana oli kaksi kertaa, kun tuntui siltä, että jäisin mieluummin kotiin nukkumaan kuin menisi töihin. I <3 VOK
Turvapaikanhakijoiden elämä on odotusta. Jokaisella on
omanlaisensa prosessi, mutta jokaiseen niistä kuuluu tuskallinen odotus. Milloin odotetaan
sitä, pääseekö puhutteluun, milloin sitä, saako jäädä Suomeen vai odottaako
nurkan takana käännytys. Ihmisten mieli on yhtä kysymysmerkkiä. Monesti sitä
itse oli aika pienellä paikalla, kun asiakkaiden mielet täyttyivät odotuksen
ahdistuksesta.
En lähde vertaamaan omaa työlupaodotusta entisten
asiakkaideni odotukseen. Minulla on elämä edessä, olen lähdössä kohti unelmia
ja teen kaiken tämän vapaaehtoisesti. Minulla ei ole traumoja, minua ei ole
kidutettu, minulta ei ole viety perhettäni ja läheisiäni. Ei!
Mutta, kirjoitan tätä
aisaa siksi, että olen voinut odotusaikanani hyödyntää omia latteita asiakkaille antamiani
neuvoja. Mietimme asiakkaiden kanssa usein sitä, miten tappavan hitaan ajan
voisi kuluttaa. Miten ajatukset saisi pois edes hetkeksi hallitsemattomista
asioista. Miten joka päivä voisi löytää edes yhden toivonpilkahduksen, mihin
tarrautua muuten niin harmaan todellisuuden keskellä.
En tiedä opinko koskaan päästämään irti, päästämään irti
omasta halusta kontrolloida elämää. Sitä opettelen ja nöyrästi joudun ainakin
vielä toteamaan, että harjoiteltavaa on.
” Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii,
vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16)
:) Aamen. Erityisesti loppusanasi puhuttelevat täällä Jkylässä. Myös tuo hiihtoharrastus, johon täällä on kaikki (paitsi allekirjoittanut) hurahtanut! On se kummaa mikä siinä verenmakuisessa touhussa kiehtoo..
VastaaPoistaVoimia odotteluun! Se ei oo herkkua. Tsemppiä! T, Mari Japanista :)
VastaaPoistaKiitoskiitos! Terkut teidän koko perheelle!
Poista