Aamuja ja iltoja

Kello on nyt puoli seitsemän ja ulkona alkaa hämärtyä. Kymmenisen minuutin päästä pimeys on jo laskeutunut Addiksen ylle. Usein kello 19:00 menee sähköt. Se ei tapahdu joka päivä, mutta varaudun siihen joka ilta. Pitää miettiä mihin otsalamppu on itsensä piilottanut ja mistä löydän kätevästi tulitikut kynttilöitä varten. Sähköjen meno ei kuitenkaan menoa haittaa. Täällä on varauduttu kaikkeen. Ilman sähköjä voi tehdä ruokaa kaasuliedellä, saunoa kynttilän loimussa ja jumpata tai virkata otsalampun  valossa. Sähköt palaavat joskus juuri kun otsalamppu on löytynyt sängyn alta, mutta usein ne tulevat muutamaa minuuttia yli yhdeksän. Sitten voikin jo mennä nukkumaan! Dena deru!

Kun nukkumaanmenoaika on siirtynyt täällä Afrikassa muutamalla tunnilla niin samoin on ylösnousukin. Kuuden aikaan olen usein ylhäällä. Se on hyvä aika lähteä pienelle aamukävelylle, koska autojen pakokaasut eivät ole vielä vallanneet koko kaupunkia. Silloin voi nauttia raikkaanlaisesta ilmasta ja kaupungin aamutohinoista. Voi katsella kuinka kojujen pitäjät alkavat kasata vaatteita ja hedelmiä näytille. Kengän kiillottajat asettautuvat tienlaitaan muutaman vesipullonsa ja kiillotuslankkipurkin kanssa. Vähäosaisempi kuorii päältänsä peittona toimineet pahvinpalaset ja asettuu omaan vakiopaikkaansa kerjuulle. Myös silmätulehduksesta kärsivä kulkukoira venyttelee itsensä ottamaan päivän vastaan. Hyvää huomenta uusi aamu! Tästä se päivä sitten lähtee käyntiin! Dena walu!