Olenko katsonut liikaa gaalojen kiitospuheita vai onko
kiitollisuuteni syynä kirja Tuhat Lahjaa (Ann Voskamp)? En tiedä, mutta
mielessäni on pyörinyt kiitollisuus tukijoukoilleni.
Olen huithapeli. Olen perheeni nuorin ja olen pienestä
pitäen ottanut siitä kaiken irti. Kun siskoni puisteli mattoja lapsena, narisin
kuistilla etten voi tehdä sitä, koska olen heikko ja avuton lapsi. Kun asuin
siskoni kanssa opiskeluaikani, hän piti huolen siitä, että pysyin lihoissani.
Vieläkin saatan aamulla herätä ja laahustan toppikset päällä siskon luokse
aamupalalle oman jääkaappini kiljuessa tyhjyyttä.
Isäni on aina pitänyt huolta käytännön asioista. Viimeksi
hän ajoi autoni pesulaan aamuvarhaisella, koska en uskalla tehdä sitä itse.
Pissapoika oli myös täytettynä ja auto lämmityksessä, jotta matkat sujuisivat
mutkitta.
Äitini tekee ruoan ja silittää mekkoni. Viimeksi kun olin jo
ovenraossa menossa kovaa kyytiä Iisalmeen, äiti toi sukkikset taskuuni, koska
tiesi, etten niitä ainakaan ole muistanut pakata mukaan.
Kiitos isä, äiti ja sisko. Olette korvaamattomia!
Etiopia, jos joskus olen ryppyisessä leningissä, elänyt
pelkällä nuudelilla kuukauden tai autoni tuulilasinpyyhin repsottaa korjausta
vaille, kertoo tämä vain suuresta rakkaudesta, jota olen saanut osakseni
elämässäni. Pahoittelut jo etukäteen.
Voisit sä meillä käydä useamminkin syömässä, sillai varastoon...
VastaaPoista