sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Haluan kiittää...

Olenko katsonut liikaa gaalojen kiitospuheita vai onko kiitollisuuteni syynä kirja Tuhat Lahjaa (Ann Voskamp)? En tiedä, mutta mielessäni on pyörinyt kiitollisuus tukijoukoilleni.

Olen huithapeli. Olen perheeni nuorin ja olen pienestä pitäen ottanut siitä kaiken irti. Kun siskoni puisteli mattoja lapsena, narisin kuistilla etten voi tehdä sitä, koska olen heikko ja avuton lapsi. Kun asuin siskoni kanssa opiskeluaikani, hän piti huolen siitä, että pysyin lihoissani. Vieläkin saatan aamulla herätä ja laahustan toppikset päällä siskon luokse aamupalalle oman jääkaappini kiljuessa tyhjyyttä.

Isäni on aina pitänyt huolta käytännön asioista. Viimeksi hän ajoi autoni pesulaan aamuvarhaisella, koska en uskalla tehdä sitä itse. Pissapoika oli myös täytettynä ja auto lämmityksessä, jotta matkat sujuisivat mutkitta.

Äitini tekee ruoan ja silittää mekkoni. Viimeksi kun olin jo ovenraossa menossa kovaa kyytiä Iisalmeen, äiti toi sukkikset taskuuni, koska tiesi, etten niitä ainakaan ole muistanut pakata mukaan.

Kiitos isä, äiti ja sisko. Olette korvaamattomia!


Etiopia, jos joskus olen ryppyisessä leningissä, elänyt pelkällä nuudelilla kuukauden tai autoni tuulilasinpyyhin repsottaa korjausta vaille, kertoo tämä vain suuresta rakkaudesta, jota olen saanut osakseni elämässäni. Pahoittelut jo etukäteen.


1 kommentti:

  1. Voisit sä meillä käydä useamminkin syömässä, sillai varastoon...

    VastaaPoista